Mielettömästi olisi kirjoitettavaa, on tapahtunut niin paljon, että olen innostuksen huumassa unohtanut päivittää kuulumiseni! Osaltani suunnitelmat ovat ehtineet muuttua jo useaan otteeseen.
Edellisen Queenslandin reissun jälkeen päätettiin Jennan kanssa suunnistaa takaisin Maroochydoreen metsästämään mansikkafarmeja, toisen vuoden viisumia ja budjettia silmällä pitäen. Päätös oli vaikea, koska Wangista oli tullut koti. Sini, Jon ja lapset ovat olleet onnenpotku! Mahtavampaa ja rennompaa perhettä tosiaan olisi antanut etsiä! Viimeiset kaksi viikkoa Wangissa vilahti ohi nopeasti, normi askareiden ja ajanvietteiden parissa. Vapaa-ajallani vietin melko paljon aikaa uuden hyvän ystäväni Jn kanssa. Jetski ajeluita, vierailu kultakaivokseen, wakeboardingia ja veneilyä. Hauskanpidon lomassa ystävyys kehittyi joksikin määrittelemättömäksi, mutta koukuttavaksi. Viimeinen viikonloppu vietettiin tiiviisti yhdessä ennen lähtöämme Maroochydoreen.
Maanantai aamuna heräsin innokkaana tulevasta, mutta haikeana taakse jäävästä. Ajomatka Jennan ja Jn kanssa lentokentälle oli itkuinen ja huokausten säestämä. Lentokentällä olin musertua valtavan rinkkani painosta ja ikävästä. Lento kesti tunnin, noin 1000km. Hostellille pääsy vaati istuskelua junassa, bussissa ja hostellin pakussa. Paikalle päästyämme suurin osa hostellin asukeista olivat tuttuja edelliseltä kerralta, unohtamatta kuopiolaisia ihania ystäviämme. Ensimmäinen ilta meni viiniä maistellessa ja hostellin ihanan porukan kanssa hengaillessa! Kaiken ihanuuden keskellä ikävä ajoi kuitenkin siihen tilanteeseen, että J buukkasi minulle lennot viikonlopuksi takaisin Wangiin. Viikko hostellilla oli ihana, käytiin rannalla, pelattiin korista ja korttia, vietettiin paljon aikaa uima-altaalla ja tutustuttiin entistä paremmin kaikkiin asukkeihin. Hostelli elämä tuntuu aikuisten kesäleiriltä, porukasta muodostuu tiivis, pieni kommuuni. Maroochydoren hostelli on muutenkin super rento ja easy going verrattuna mihinkään aikaisemmin näkemääni hostelliin. Viikon aikana ehdittiin jopa työskennellä muutama tunti mansikkafarmilla, istutettiin mansikantaimia hikipisarat valuen ja selkä krampaten, huhhuh...
Perjantai aamuna suunnistin takaisin Brisbanen lentokentälle ja lensin takaisin Newcastleen, missä J oli minua vastassa. Ensimmäisenä ajettiin Sinin ja Jonin luo, joilla ei ollut tietoakaan paluustani. Viikonloppuna ollaan otettu melko rauhassa. Tänään tiedossa pääsiäislounas, roadtrip ja telttailua. Paluulippua Maroochydoreen minulla ei vielä ole, nyt aivot raksuttaakin vastausta kysymykseen: what to doooo???
Mielettömästi olisi kirjoitettavaa, on tapahtunut niin paljon, että olen innostuksen huumassa unohtanut päivittää kuulumiseni! Osaltani suunnitelmat ovat ehtineet muuttua jo useaan otteeseen.
Edellisen Queenslandin reissun jälkeen päätettiin Jennan kanssa suunnistaa takaisin Maroochydoreen metsästämään mansikkafarmeja, toisen vuoden viisumia ja budjettia silmällä pitäen. Päätös oli vaikea, koska Wangista oli tullut koti. Sini, Jon ja lapset ovat olleet onnenpotku! Mahtavampaa ja rennompaa perhettä tosiaan olisi antanut etsiä! Viimeiset kaksi viikkoa Wangissa vilahti ohi nopeasti, normi askareiden ja ajanvietteiden parissa. Vapaa-ajallani vietin melko paljon aikaa uuden hyvän ystäväni Jn kanssa. Jetski ajeluita, vierailu kultakaivokseen, wakeboardingia ja veneilyä. Hauskanpidon lomassa ystävyys kehittyi joksikin määrittelemättömäksi, mutta koukuttavaksi. Viimeinen viikonloppu vietettiin tiiviisti yhdessä ennen lähtöämme Maroochydoreen.
Maanantai aamuna heräsin innokkaana tulevasta, mutta haikeana taakse jäävästä. Ajomatka Jennan ja Jn kanssa lentokentälle oli itkuinen ja huokausten säestämä. Lentokentällä olin musertua valtavan rinkkani painosta ja ikävästä. Lento kesti tunnin, noin 1000km. Hostellille pääsy vaati istuskelua junassa, bussissa ja hostellin pakussa. Paikalle päästyämme suurin osa hostellin asukeista olivat tuttuja edelliseltä kerralta, unohtamatta kuopiolaisia ihania ystäviämme. Ensimmäinen ilta meni viiniä maistellessa ja hostellin ihanan porukan kanssa hengaillessa! Kaiken ihanuuden keskellä ikävä ajoi kuitenkin siihen tilanteeseen, että J buukkasi minulle lennot viikonlopuksi takaisin Wangiin. Viikko hostellilla oli ihana, käytiin rannalla, pelattiin korista ja korttia, vietettiin paljon aikaa uima-altaalla ja tutustuttiin entistä paremmin kaikkiin asukkeihin. Hostelli elämä tuntuu aikuisten kesäleiriltä, porukasta muodostuu tiivis, pieni kommuuni. Maroochydoren hostelli on muutenkin super rento ja easy going verrattuna mihinkään aikaisemmin näkemääni hostelliin. Viikon aikana ehdittiin jopa työskennellä muutama tunti mansikkafarmilla, istutettiin mansikantaimia hikipisarat valuen ja selkä krampaten, huhhuh...
Perjantai aamuna suunnistin takaisin Brisbanen lentokentälle ja lensin takaisin Newcastleen, missä J oli minua vastassa. Ensimmäisenä ajettiin Sinin ja Jonin luo, joilla ei ollut tietoakaan paluustani. Viikonloppuna ollaan otettu melko rauhassa. Tänään tiedossa pääsiäislounas, roadtrip ja telttailua. Paluulippua Maroochydoreen minulla ei vielä ole, nyt aivot raksuttaakin vastausta kysymykseen: what to doooo???
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti