BUBBLY BRISS

Brisbane; lämmin, rauhallinen ja kaunis. Keskusta muodostuu pilvenpiirtäjistä ja luonteikkaista rakennuksista, joita ympäröivä joki valaistettuine siltoineen muistuttaa hämähäkin verkkoa. Ihmisillä on normaali "relax and take it easy" aussi asenne. Leppoisa mesta.

Greten kanssa asustamme edelleenkin samassa talossa, sokean hostimme ja hänen ihanien kahden lapsen kanssa. Kiitoksena katosta päämme päällä viihdytämme lapsia, kokkaamme tai siivoamme. Meillä on kokonainen alakerta käytössämme isosta omakotitalosta, joka sijaitsee rauhallisella alueella eukalyptus puiden varjossa. Ainoa mainitsemisen arvoinen miinus on matka keskustaan. Onneksi bussit kulkee silloin tällöin ja autolliset ystävämme auttavat tarpeen tullen.

Käymme molemmat töissä ravintoloissa ja vapaa-ajalla vietämme aikaa uusien ystäviemme kanssa kaupunkiin tutustuen.  Hauskaa olemme pitäneet välillä enemmänkin kuin tarpeeksi ja löytäneet itsemme mitä ihmeellisimmissä tilanteissa, mitä oudompien ihmisten ympäröimänä! Voin jopa sanoa tatuoineeni nurinkurisen sydämen puolituntemattoman jalkaan pitkän ja sumuisen baari-illan jälkeen. Olemme tutustuneet korvaamattomiin ihmisiin ja en voi lakata ihmettelemästä miten paljon hyvää ihmisistä löytyykään. 

Osaltani on nyt puoli vuotta Australiassa vilahtanut ohi nopeammin kuin olisin eläessäni osannut kuvitella. Tikittävät jäljellä olevat kuusi kuukautta painavat takaraivossa. Brisbanesta on suunitelmissa jatkaa johonkin, jossa saan suoritettua toisen vuoden viisumiin vaadittavat 88 farmipäivää. En usko, että vuosi riittää minulle. Liikaa on nähtävää ja tehtävää. Matkakuume kasvaa matkustaessa! Minulla on lippu takaisin Suomeen tammikuussa 2014. En ole päättänyt kuinka pitkäksi jään ja mitä aijon tehdä.. Sen näyttää aika! 

On päiviä jolloin kaipaan rutiinia ja stabiilia elämää, pientä yksiötäni Kampissa ja viikonloppuja Tallinnassa. Mutta koti on koti, kotiin voi aina palata. Päivittäin on mielessä perhe ja ystävät, kaipaan mitä tavallisimpia iltoja ja kaikkia rakkaita! Kaukana oppii arvostamaan kaikkea sitä, mikä oli ennen liian lähellä sitä huomatakseni!

MELBOURNE - CAIRNS - BRISBANE

Paljon on ehtinyt taas tapahtua,  melkeinpä rahattomana matkustettiin Greten kanssa toiselle puolelle Ausseja ja samantien puoli matkaa takaisinpäin. Kummia kokemuksia on kertynyt iso kourallinen ja onni on uskollisena pitänyt kädestä kiinni.

Reilu kaunis kuukausi vierähti Melbournessa uskomattomalla vauhdilla. Melbourne oli mieletön! Kaupunki johon varmasti palaan, kun talvi on karannut kauas. Melbournessa käydään läpi vähintään kolme vuodenaikaa yhden päivän aikana, tähän vuodenaikaan se tarkoittaa enimmäkseen tuulta, sadetta ja hyytävää viimaa. Juuri siksi päätettiin jahdata aurinkoa ja paeta hetkeksi.

Melbourne on upea kaupunki, todella eurooppalaismainen. Ihmisien kirjo on sekava ja hupaisa, ilmapiiri rento ja hauska. Maisemat vaihtelee pilvenpiirtäjistä vanhoihin koristeellisiin kirkkoihin ja rakennuksiin. Baareja ja ravintoloita on joka nurkassa, jokaiselle. Täydellinen kaupunki meneville ja hauskanpidosta nauttiville!

Oman kuukauteni Melbournessa elin täysillä, koti-iltoja taisi kaikenkaikkiaan olla yksi. Työni kautta kiireisessä kahvilassa sain paljon mahtavia ystäviä ja yllätyksekseni aamuisin töihin meno tuntui mukavalta, oli olotila mikä tahansa. Töistä hinasin päivittäin kotiin kasapäin hyvää ruokaa, onnellisena mussutettiin kämppisten kanssa panineja ja muffinseja. Asuttiin Greten ja Jaanin kanssa uudessa, mutta kolkossa asunnossa. Luskusta oli kuitenkin uima-allas, poreamme ja sauna, joita ahkerasti käytettiin. Kämppä luovutettiin jo viikko ennen lähtöämme, ylimääräistä stressiä emme kodittomuudesta ottaneet. Matkalaukkuineen marssittiin kantakuppilaan, juotiin glögiä ja metsästettiin majapaikkaa sohvasurffailun kautta. Heti nappasi. Viimeinen viikko asuttiinkin ilmaiseksi satama-alueen tornissa kauniita maisemia ihaillen.

Kylmyys ja viima ajoi kaksi Greteä siihen pisteeseen, että ostimme viimeisillä rahoillamme lentoliput Melbournesta Cairnsiin. Cairns tuntui houkuttelevan lämpimältä ja kauniilta kaupungilta. Viikko sitten maanantaina kiiruhdettiin suoraan venähtäneistä illanistujaisista majapaikkamme kautta lentokentälle. Istuttiin molemmat epätodellisissa oloissa lentokoneessa, lähtö Melbournesta tuntui haikealta. Kolmen tunnin lennon jälkeen ihoa hellli lämmin, melkein trooppinen ilma. Alku tuntui lupaavalta.

Tarkoituksemme oli asettua Cairnsiin, etsiä töitä ja asunto. Vaikka parhaamme yritimme, ei kumpikaan kyennyt ihastumaan kyseiseen kaupunkiin. Ihmiset tuntuivat harhailevan sieluttomina zombeina ympäri kulissikaupungin täydellisiä katuja. Päätettiin lähteä, ongelmana oli vain pankkitilillä komeileva pyöreä nolla.


Toisena aamuna Cairnsissa hengailtiin laguunin vieressä, vailla vastauksia ja ideoita. Mutta kyllä etsivä keinon keksii, niin keksittiin mekin. Car relocation! Buukattiinkin ainoa sinä päivänä Cairnsistä lähtevä auto, määränpäänä Brisbane. Saatiin kolmeksi päiväksi käyttöömme viiden tähden, luksus asuntoauto. Itse jouduimme maksamaan vain bensat ja takuun. Uskomaton kolmen päivän seikkailu! Pysähdyttiin matkalla Townsvillessä ja jo neljättä kertaa päädyin Maroochydoreen, pääsin viettämään juhannusta Jennan, Joonan ja muiden hostellin asukkien kanssa. Jossain matkan varrella loppui myös bensa, pimeässä keskellä metsää. Pysäytettiin ensimmäinen ja melkeinpä ainoa ohittava auto. Nämä ihanat ihmiset ajoivat yhteensä tunnin verran auttaakseen ja hakivat bensaa lähimmältä asemalta. Hyviä ihmisiä on kaikkialla!

Hyvistä ihmisistä puheenollen on elämämme Brisbanessa alkanut onnekkaasti, kiitos Sinin ja Jonin, jotka järjestivät meille ilmaisen majapaikan. Asumme heidän hyvän ystävän luona. Talo on oikein viihtyisä ja meillä on kokonainen alakerta käytössämme. Jo heti ensimmäisenä iltana hostimme teki selväksi, että voimme jäädä niin pitkäksi aikaa kuin itse haluamme. Nyt tarkoituksenamme on etsiä töitä ja asettua tänne siksi aikaa, kunnes Melbournessa lämpiää!

Kuka sanoo että et voi!? Nyt kun olen viikon aikana matkustanut melkeinpä pennittömänä tuhansia kilometrejä ympäri Ausseja, uskon että kaikki on mahdollista kun sitä itse vain tarpeeksi haluaa! Usko vie kauas ja onni on valinta!

MELBOURNE

Matkalaukku on taas kerran pakattu ja purettu. Pakattu Newcastlessa, purettu Melbournessa.
Matkan alkuperäinen tarkoitus oli viettää viikko - kaksi yksin, päästä yli siitä käsittämättömästä ahdistuksesta mikä minua kotona vaivasi. En oikein osannut päättää mitä haluan, tietämättömyyteni pakoitti vierelläni seisovan odottamaan.

Buukkasin hotellin viideksi yöksi. Ensimmäisenä iltana olo tuntui yksinäiseltä. Melbournessa oli syksy, satoi vettä ja oli kylmä. Päätin kuitenkin, että en alistu yksinäisyydelle. Facebookin kautta löysinkin pari eestiläistä, joiden kanssa lähdettiin ulos muutamille. Ja kivaa oli!

Ensimmäisen viikon vietin vaihtelevasti yksin tai heidän kanssaan. Yksin ollessani kävelin paljon, valokuvasin ja kävin elokuvissa. Jaanin ja Greten kanssa tutustuin kaupunkiin ja uusiin ihmisiin.

Mitä pidemmälle viikko Melbournessa venyi, sitä kaukaisemalta ajatus Newcastleen paluusta tuntui. Täällä ollessani tajusin, että haluan toteuttaa sen, mitä Australiaan tulinkin tekemään. Matkustamaan ja samalla löytämään itsestäni uusia puolia. Asettuminen aloilleen ei olisi auttanut asiaan.. Se minua ahdistikin. Nyt jatkan matkaani YKSIN, vaikkakin ihmisten ymäröimänä. Ensimmäisen viikon jälkeen tilanne on muuttunut jo niin, että asun kimpassa ihanien, uusien eestiläisten ystävieni kanssa, työskentelen päivisin hullunkurisessa keittoraflassa ja viikonloppuisin myyn lippuja baarin ovella. Elämä on jännittävää ja ennenkaikkea juuri sellaista kuin itse haluan!

Tämänhetkinen suunitelma on jäädä hetkeksi Melbourneen ja jatkaa matkaa mahdollisimman pian ylöspäin, kohti lämpöä.. Nam!

Tämmöiset päätökset muistuttaa miksi tatuoin jalkaani lauseen "feeling is the language of the soul".. Koskaan ei pitäisi antautua yhdellekkään tilanteelle, jos ei se syvällä sisimmässä tunnu oikealta. Pitää vain unohtaa ulkopuoliset paineet, unohtaa järki ja mennä sinne, minne sydän ohjaa reitin. Joskus se on eteenpäin, toisinaan taas taaksepäin..  Kerran sitä nimittäin eletään!

 

CAMPING

Edellinen viikko vierähti ohi ansioluetteloita jaellessa ja lapsia hoitaessa. Tavallinen arikinen, mutta mukava viikko.

Perjantaina vietettiin Jn ystävän synttäreitä, juhlistettiin illallisella ja muutamalla lasillisella..

Lauantaina krapulassa päätettiin lähteä eräjormailemaan, pakattiin mukaan teltta, retkikeitin ja aseita. Noin kahden tunnin ajomatkan päässä Torontosta sijaitsee farmi johon suunnistimme. Maisemat olivat päätähuimaavan satumaiset, syksyisen värikkäät ja lumoavat.

Aloitettiin päivä farmilla kiipeämällä viereiselle vuorelle. Hikistä ja jännittävää touhua. Siinä ylös kivistä  mäkeä tarpoessani mietin kuinka onnekas olenkaan, päästessäni kokemaan niin paljon ihania, uusia asioita ja kuinka epätodelliselta olo tuntui vuoren huipulla auringolaskua ihaillessa. Mietin mistä olen matkani aloittanut ja minne olen monen ihmeellisen mutkan kautta päätynyt. Ei auta kuin arvostaa elämää!

Hämärän sumun vaihtaessa paikkaa auringon kanssa, kiivettiin alas vuorelta ja käveltiin kirjaimellisesti kenguruiden valtaaman pellon läpi takaisin farmille. Farmilla testailtiin hieman ampumista. Sekunnissa olikin jo pilkkopimeää. Etsittiin sopiva paikka joen varrelta, pystytettiin teltta ja sytytettiin nuotio. Paistettiin pihvit, grillattiin herkkusienet ja korkattiin Coronat.

Kyllä tähtitaivas, nuotio, ympäröivät epäilyttävät äänet ja pilkkopimeys vie voiton kaikkeen muuhun verrattuna. Muistutti minua niistä korvaamattomista viikonlopuista iskän mökillä. Kuikan huuto ja kunnon suomalainen sauna vain puuttui.

Aamulla pakattiin kamppeet, siivottiin sotkut ja ajettiin takaisin Torontoon äitienpäivä lounaalle. Sunnuntaina ilma oli suurenmoinen, joten päätettiin lähteä ajelemaan hiekkadyyneille läheiselle rannalle. Mukaan matkaan lähti Sini, Jon ja lapset. Reitti oli pomppuisa. Laskettiin hiekkamäkeä alas laudoilla ja pidettiin hauskaa.

Kaikenkaikkiaan viikonloppu oli taas uudenlainen ja ikimuistoinen!

Kuvia viikonlopulta