Olenko ollut laiska vai mita? Ei yhtakaan postausta sitten huhtikuun! Nyt aion parantaa tapani!
Kulunut kuukauteni Wangissa ja Torontossa on ollut arkinen ja tunteiden tayttama. Koska viikkoja on vierahtanyt jo nelja, aion paloitella kuukauden osiin ja kertoa tapahtumista viikko kerrallaan.
VIIKKO 1
Ensimmainen viikko vierahti ohi uuden huumassa ja vanhaan totuttelussa. Fiilis oli hyva ja ennenkaikkea turvallinen. Au pairina tyoskentely jatkui normaalisti, iltaisin Jn toiden jalkeen otettiin iisisti ja hihitellen tutustuttiin toisiimme entista paremmin. Viikonloppuna kaytiin ulkona, shoppailtiin ja pidettiin hauskaa.
VIIKKO 2
Aloin pikkuhiljaa viettaa enemman ja enemman aikaa Jn luona ja tutustuin paremmin hanen vanhempiinsa.
Tietenkin olen tuntenut heidat Sinin ja Jonin kautta ensimmaisesta paivasta lahtien, mutta lahempaa tuttavuutta emme aikaisemmin ole paasseet tekemaan.
Viikonloppuna vietettiin Jn isan viiskymppisia.
Viinin avustuksella paasin tutustumaan vielakin paremmin uusiin ja vanhoihin kasvoihin.
Ravintola-illallisen jalkeen lahdettiin viela pienemmalla porukalla jatkamaan iltaa! Tanssimaan, kumoamaan long island iceteata ja kuuntelemaan mielettoman taitavaa pianistia!
VIIKKO 3
Viikko vierahti ohi muuten normaalisti, mutta tunteeni temppuilivat. Ikava Suomeen ja Eestiin kasvoi. Kaikki muistutti minua kodista ja rakkaista. Kun avauduin Jlle pahasta olostani, han tuumasi etta ehka viikonloppu suomalaisten ystavien seurassa tekisi hyvaa.
Niimpa torstaina pakattiin auto ja lahdettiin matkaan! 11 tuntia vilahti ohi nopeasti jutellessa ja laulaessa. Saavuimme Maroochydoreen aamuyosta, joten paatettiin nukkua Jn Maloon takakontissa/lavalla. Mielenkiintoinen kokemus sanoisin, aamulla kuitenkin herasin paniikkikohtauksen partaalta kun asteita takakontissa oli noin +60 ja ilma tuntui loppuvan kesken.
Herattyamme etsittiin yleiset uima-altaat, kaytiin aamu-uinnilla ja lahdettiin yllattamaan Jenna! Siella se murunen luuttusi hostellin lattiaa. Monta halia ja muutamaa ilon kyynelta myohemmin lahdettiin tuhdille aamupalalle. Aamiaisen jalkeen shoppailtiin ja mentiin asuntolaan, jonka J oli meille buukannut. Hienolta se naytti jo ulkoa, mutta kun meidan asunnon ovi avattiin leuka loksahti pois paikoiltaan. En elaessani ole yopynyt yhta hienossa hotellissa. Parvekkeella olisi voinut pitaa lavatanssit auringonlaskua ja merta katsellessa. Vessoja ja huoneita oli enemman kuin kahden ihmisen tarpeille, niimpa Jenna muutti luoksemme viikonlopuksi. Illalla kutsuttiin hostellin porukka meille alottelemaan. Ilta oli mahtava, oli ihanaa nahda Jennaa, Joonaa ja kaikkia muita, joihin edellisilla Maroochydoren reissuilla olin tutustunut! Sydanta lammitti myos huomata, miten hyvin J tuli kaikkien kanssa toimeen!
Muutamat pullot kumottuamme lahdettiin paikalliseen baariin, pidettiin siella hauskaa ja jatkettiin iltaa viela pienemman porukan voimin asunnossamme.
Aamulla herasin hervottomaan paansarkyyn. En ollut ainoa, pikkuhiljaa puolikuolleiden ihmisressujen paita nousi pystyyn sielta sun taalta. Krapulaiset valuivat takaisin hostelliin ja me lahdettiin Jn kanssa Noosaan. Noosa on ihana pieni, paikallisten turistien valtaama kylanen. Uitiin ja kaveltiin rantaviivaa pitkin kauniiden maisemien ymparoimana. Ilta vietettiin Jn ja Joonan kanssa asuntomme poreammeessa tahtitaivasta katsellen ja jutellen. Luksusta!
Paluumatka Newcastleen aloitettiin aikaisin aamulla. Matkalla pysahdyttiin Dreamworldissa (jattimainen huvipuisto). Hulluteltiin hetki laitteissa ja jatkettiin taas matkaa. Pitka automatka antoi taas tilaisuuden henkeviin keskusteluihin ja laulutuokioihin!
VIIKKO 4
Oi ahdistusta, oi ahdistusta! Kamalalta kuulostaa, mutta koti-ikava kasvoi niin isoksi, ettei paani sisalle mahtunut enaa mitaan muuta. Viikonloppu suomalaisten ihanuuksien kanssa oli taydellinen, mutta syvensi ikavaani! Lisaksi juttu minun ja Jn valilla vakavoitui vakavoitumistaan, joten saikahdin ja melkeinpa sekosin. Paani oli kirjaimellisesti rajahtaa kun yhta-aikaa pyoritin kasittelemattomia asioita menneisyydesta ja mahdollisuuksia tulevaisuudesta. Nykyhetki vajosi hamaran peittoon ja uskon etta koin muutaman paivan paniikkikohtauksen! Pyysin Jta iskemaan jarrut pohjaan. Ja han teki niin. Koko viikko kaytiin "treffeilla". Elokuvia, keilausta, ravintoloita.. Hehe. Kuulostaa oudolta, mutta toimi minun suhteen kuin vahvistuksena siita, etta en ole tehnyt vaaraa valintaa jattaessani hostellia ja reppureissua taakseni. Viikonloppuna oltiin lapsenvahtina, kun Sini ja Jon lahti viettamaan ystavansa syntymapaivaa. Vietiin lapset uimakouluun, rannalle ja illalla kokattiin ja katsottiin lastenleffoja. Nautin joka sekunnista!
VIIKKO 5
Asiat ovat nyt hyvin, oloni on normaali ja onnellinen. Elan elamaa ja tata suhdetta paiva kerrallaan, lupaamatta mitaan itselleni tai toisille. Katson mihin aika ja tunteeni minut vievat. Olen nuori ja elamalla voi olla minua varten viela monta juonenkaannetta varastossa, tai sitten ei.. Mina vain otan iisisti ja katson miten kay!
Matkalaukku on taas kerran pakattu ja purettu. Pakattu Newcastlessa, purettu Melbournessa.
Mitä pidemmälle viikko Melbournessa venyi, sitä kaukaisemalta ajatus Newcastleen paluusta tuntui. Täällä ollessani tajusin, että haluan toteuttaa sen, mitä Australiaan tulinkin tekemään. Matkustamaan ja samalla löytämään itsestäni uusia puolia. Asettuminen aloilleen ei olisi auttanut asiaan.. Se minua ahdistikin. Nyt jatkan matkaani YKSIN, vaikkakin ihmisten ymäröimänä. Ensimmäisen viikon jälkeen tilanne on muuttunut jo niin, että asun kimpassa ihanien, uusien eestiläisten ystävieni kanssa, työskentelen päivisin hullunkurisessa keittoraflassa ja viikonloppuisin myyn lippuja baarin ovella. Elämä on jännittävää ja ennenkaikkea juuri sellaista kuin itse haluan!
