WANGI - MAROOCHYDORE - WANGI

Mielettömästi olisi kirjoitettavaa, on tapahtunut niin paljon, että olen innostuksen huumassa unohtanut päivittää kuulumiseni! Osaltani suunnitelmat ovat ehtineet muuttua jo useaan otteeseen. Edellisen Queenslandin reissun jälkeen päätettiin Jennan kanssa suunnistaa takaisin Maroochydoreen metsästämään mansikkafarmeja, toisen vuoden viisumia ja budjettia silmällä pitäen. Päätös oli vaikea, koska Wangista oli tullut koti. Sini, Jon ja lapset ovat olleet onnenpotku! Mahtavampaa ja rennompaa perhettä tosiaan olisi antanut etsiä! Viimeiset kaksi viikkoa Wangissa vilahti ohi nopeasti, normi askareiden ja ajanvietteiden parissa. Vapaa-ajallani vietin melko paljon aikaa uuden hyvän ystäväni Jn kanssa. Jetski ajeluita, vierailu kultakaivokseen, wakeboardingia ja veneilyä. Hauskanpidon lomassa ystävyys kehittyi joksikin määrittelemättömäksi, mutta koukuttavaksi. Viimeinen viikonloppu vietettiin tiiviisti yhdessä ennen lähtöämme Maroochydoreen. Maanantai aamuna heräsin innokkaana tulevasta, mutta haikeana taakse jäävästä. Ajomatka Jennan ja Jn kanssa lentokentälle oli itkuinen ja huokausten säestämä. Lentokentällä olin musertua valtavan rinkkani painosta ja ikävästä. Lento kesti tunnin, noin 1000km. Hostellille pääsy vaati istuskelua junassa, bussissa ja hostellin pakussa. Paikalle päästyämme suurin osa hostellin asukeista olivat tuttuja edelliseltä kerralta, unohtamatta kuopiolaisia ihania ystäviämme. Ensimmäinen ilta meni viiniä maistellessa ja hostellin ihanan porukan kanssa hengaillessa! Kaiken ihanuuden keskellä ikävä ajoi kuitenkin siihen tilanteeseen, että J buukkasi minulle lennot viikonlopuksi takaisin Wangiin. Viikko hostellilla oli ihana, käytiin rannalla, pelattiin korista ja korttia, vietettiin paljon aikaa uima-altaalla ja tutustuttiin entistä paremmin kaikkiin asukkeihin. Hostelli elämä tuntuu aikuisten kesäleiriltä, porukasta muodostuu tiivis, pieni kommuuni. Maroochydoren hostelli on muutenkin super rento ja easy going verrattuna mihinkään aikaisemmin näkemääni hostelliin. Viikon aikana ehdittiin jopa työskennellä muutama tunti mansikkafarmilla, istutettiin mansikantaimia hikipisarat valuen ja selkä krampaten, huhhuh... Perjantai aamuna suunnistin takaisin Brisbanen lentokentälle ja lensin takaisin Newcastleen, missä J oli minua vastassa. Ensimmäisenä ajettiin Sinin ja Jonin luo, joilla ei ollut tietoakaan paluustani. Viikonloppuna ollaan otettu melko rauhassa. Tänään tiedossa pääsiäislounas, roadtrip ja telttailua. Paluulippua Maroochydoreen minulla ei vielä ole, nyt aivot raksuttaakin vastausta kysymykseen: what to doooo???

CRAZY WEEKEND IN QUEENSLAND

Viime torstaina pakattiin kamat ja täytettiin hohtavan punaisen MR2 takakontti. Pylly penkkiin ja menoksi. Musat huusi, aurinko poltteli oikeaa käsivartta ja navigaattori ilmoitti matkan kestoksi letkeät 11 tuntia. Innokkuus tulevasta viikonlopusta sai unohtamaan puutuneet pakarat ja väsyneet silmät. Matka sujui hyvissä tunnelmissa, kauniiden maisemian vilahdellessa ohi. Ajettiin myrskyn silmästä sateenkaaren kautta helteeseen ja auringosta öiseen pimeyteen. Brisbanessa meitä odotteli viinipulloineen hyvä ystävä Kuopiosta, Masi. Pikainen kaunistautuminen ja bussilla Brisbanen keskustaan. Istuskeltiin puistossa viiniä nautiskellen. Paikallinen poliisi kuitenkin keskeytti diipit keskustelumme ja hääti "tietämättömät" turistit  pulloineen pois kaupungintalon edestä. Matka jatkui baarista toiseen ja viidenteen. Sattumalta kotiin vieneellä taksikuskillamme oli mielenkiintoinen käsitys Suomesta, johtuen suomalaisesta ex vaimostaan. Kuski oli jopa kirjoittanut kirjan The dark side of Finland (googlesta löytyy!) Masin luona muisteltiin vielä haikeudella ihania aikoja koti Kuopiossa. Aamulla startattiin taas, suuntana Maroochydore, noin 100 km Brisbanista. Majoituttiin ihanassa, kotoisassa hostellissa, jonne eksyttiin mitenkäs muuten kuin kuopiolaisten kavereidemme perässä. Siellä Joona ja Jussi rentoutui uima-altaalla, kun saavuttiin. Buukattiin huone kahdeksi yöksi. Joona ja Jussi tutustutti meidät armottomasti petolliseen Gooniin ( aussilaista viiniä ). Ensimmäinen ilta vietettiin hostellilla, hengailtiin uima-altaalla ja tutustuttiin hostellin muihin asukkeihin. Seuraavana aamuna mentiin lähellä sijaitsevalle pienelle saarelle, maattiin pitkälti hiljaa ja kuunneltiin musaa auringon kutitellessa ihoa. Hostellilla heiteltiin palloa altaalla, kokattiin ja valmistauduttiin iltaan. Hostelliltamme lähti yhteensä 8 tyyppiä, otettiin taksi ja suunnattiin Mooloolabaan kuopiolaisen Sannan kämpille. Istuskeltiin siellä muutaman tuntia ennen baariin lähtöä. Matkamme Sannalta baariin pitkittyi parilla tunnilla kun vastaan käveli kaksi tulevaa Bruno Marsia kitarat kainalossa. Aika meni leppoisasti sateensuojassa musisointia kuunnellessa ja lauleskellessa. Itse baari oli mielestäni pettymys, varmaan ihan mielekäs mesta niille, jotka Onneloista tykkää. Hostellilla istuskeltiin vielä maailmankaikkeuden teorioita purkaen, sen verran pitkään istuskeltiinkin, että seuraavana aamuna ensimmäiset sanani olivat "en aja". 11 tunnin ajomatka tuntui itsemurhalta, joten jäätiin vielä yhdeksi yöksi. Hyvä että jäätiin. En edes muista milloin olisin viimeksi nauranut niin paljon. Joona raukka sammui ennen meitä muita ilkimyksiä. Tietenkin päätettiin kantaa Joona yhteisvoimin altaaseen. Se ei kuitenkaan onnistunut.. Oli kuitenkin lystikästä muutta Joona värityskirjaksi ja voidella hammastahnalla, kuuden ihmisen voimin! Lisäksi vähän vesisotaa palonsammutusletkuilla ja viattoman hostelli työntekijän ilkeää hämmentämistä. Ah, sinä iltana aivot oli ainakin jätetty narikkaan ja fiilis oli kaikilla kutkuttavan kiero! Täydellisen (pitkittyneen) viikonlopun jälkeen oli suhteellisen haikeaa pakata auto ja lähteä. Paluumatkaa Wangiin säesti hiljaisuus ja syvät huokaukset. Kotiin oli kuitenkin hyvä tulla, tosin oma sänky tuudutti uupuneen mielen ja kehon öiseen liskodiskoon. Nyt ollaan jo torstai illassa ja voisin sanoa palautuneeni täysin viikonlopusta. Eli eikun uutta viikonloppua putkeen, mitähän se tuo?

I LOVE IT!

Edellinen viikko oli mielenkiintoinen, niin kuin kaikki viikot täällä. Alkuviikko meni pitkälti kotona hengaillessa ja "töitä" tehdessä. Keskiviikkona lähdettiin Jennan kanssa Newcastleen viettämään iltaa, jolloin vietetään student nightia. Toisinsanoen kaikki baarit tulvii ihmisistä ja meininki on hyvä! Ausseja voin kuvailla kolmella sanalla seuraavasti: hauskoja, rentoja ja sosiaalisia. Ihmisiin tutustuminen on helpompaa kuin hengittäminen. Monen drinkin ja uuden tuttavuuden jälkeen lähdettiin junalla kotiin, tosin lähimmältä asemalta kotiin on matkaa sen kymmenen km. Taksia ei saatu, mutta onneksi saatiin kyyti kotiin samassa junassa olleilta paikallisilta pojilta. Pelastus! Torstaina vietetiin vapaapäivää ja lähdettiin Jennan kanssa makoilemaan Newcastlen ihanille rannoille. Perjantaina saatiin kutsu "bileisiin", samoilta tyypeiltä, jotka herrasmiehinä heittivät meidät keskiviikkona kotiin. Bailut ei ihan ollut sitä mitä odotimme, joten lähdettiin porukalla lähimpään kuppilaan. Tanssittiin ja pidettiin hauskaa. Launatai aamuna lähdettiin koko perheen voimin pulikoimaan. Uinnin jälkeen Sini ja Jon lähti viettämään synttäriviikonloppua viinitilalle ja minä vein kolme pientä söpöliiniä kotiin. Lauantai vietetiin poikien kanssa leikkien ja Disneyn klassikoita katsellen. Sunnuntaina pääsin huikealle jetski ajelulle suolaiseen järveen (missä on haita!!). Meno oli hyppyistä ja rajua, johtuen kovista aalloista. Vielä tänäänkin tuolilta nouseminen tekee kipeää! Illalla käytiin vielä Jennan kanssa Wangi pubissa pelailemassa bilistä ja kuuntelemassa livemusaa, hyvä lopetus kivalle viikolle! Hymy huulilla aamusta iltaan! En tiedä onko se tuo ihana aurinko vai tämä uskomaton vapauden tunne.. Pieni, tai ehkä hieman suurempikin hyppy pois oravanpyörästä on tehnyt ainakin minulle hyvää.. Tietämättömänä tulevaisuudesta olen onnellisempi, kuin olin kahlittuna ennakoitavaan rutiiniin!